Vaikka kulttuurishokki savolaiselle oli silloin alkuun aikamoinen. En ensi kertaa appiukon pöydässä istuessani ymmärtänyt sanaakaan. Naurunremakasta päättelin jutun olleen hauska ja hymisin kohteliaasti mukana. Ja jokin täkäläisten vähäsanaisuudessa, suoruudessa on savolaisesta hyvin viehättävää..ajan kanssa. Kun tottuu siihen, ettei kukaan jaksa kuunnella juttujasi loppuun asti, saati ymmärrä tarkoittamaasi pointtia. Sehän ei tosin savolaisen mielestä ole olennaistakaan, vaan tärkeintä on kertoa juttu mahdollisimman kattavasti - joten ei ihme jos yleisö ei aina pysy perässä. Meitä kutsutaan kieroksi kansaksi, mutta siinä missä satakuntalainen ei ole sisimmässään tyly, ei savolainenkaan harhauta tahaallaan. Olisihan epäkohteliasta jättää jutun olennaiset rönsyt ja sivuhenkilöiden elämäntarinat kuulijalta pimentoon, eikö totta?
 |
| Tämä tasasuus tuntuu minusta aina yhtä eksoottiselta |
Olen murrehirmu. Pidän hirmuisesti eri murteista. Olit sitten Raumalta, Merikarvialta tai jostain siitä väliltä, alkuun puheesi kuulostaa seuraavalta: "ot it tek tök tök tök..". Mutta korvan tottuessa sitä huomaa, että jo parinkymmenen kilsan säteellä puheen nuotti eroaa hieman toisesta. Salainen harrastukseni (perversioni) on arvailla puheesta ihmisen kotiseutuja. Helsinkivuosina tähän sai hyvän pohjan, koska harva vastaantulija oli paljasjalkainen. Satakunnassa minusta on tullut murteen suhteen todellinen pervo. Pidän veikkaukseni tietenkin omana tietonani, annanhan itsestäni liian tungettelevan kuvan muutenkin. Esittelen yleensä itseni kun tapaan uusia ihmisiä. Kätellen. Voitteko kuvitella?! Otan siis fyysistä kontaktia. Jos porukkaan tulee uusi ihminen on tapana mielestäni esitellä kaikki toisilleen..jesusaut! Ja olla kiinnostunut toisen elämästä, kysellä. Huh. Hyvästellessä olisi ihanaa halata, mutta se on yleensä jo liikaa. En halua vaikuttaa totaaliselta stalkkerilta.
 |
| Muistin oikeinkirjoituksen väärin, mutta on se silti..outo. |
Murteet viehättää täälläkin, eikä ainoastaan Suomen eri murteet, vaan myös kaiken maailman murteet. Tänään englantilaisia vieraita kuunneltuani mietin mielessäni, kuinka erilaiset murteet tuolla lähes kolmekymmentä vuotta yhdessä kulkeneella avioparilla oli, ennen kuin tajusin, että emmehän mekään tuon oman jussini kanssa puhu loppujen lopuksi lainkaan samaan tyyliin, ja tuskin vuodet sitä muuttavat: savolainen on savolainen ja pohjalainen on pohjalainen - vaikka pelottavasti sitä silti huomaa välillä vahingossa matkivansa toisen puhetyyliä...
VastaaPoistaOi kyllä, varsinkin englanninkielen eri aksentit ja murteet ovat herkkua! Muista kielistä niitä en oikein erotakaan kun ovat niin hataralla pohjalla.
PoistaMeillä kanssa sönklätään savvoo ja eorjoemurret iha sekasi. Ei tuu olemaan mahollisilla lapsillamme helppoo männä nuitten porilaisten kanssa samoihin kouluihin ku kotikieli muistuttaa lähinnä siansaksaa..ja on aivopesty Rauman Lukon kannattajaksi..
Semmosta mää vaan, että toi Weener on Eorjoen ystävyyskaupunki Saksassa. Määki olen ollu siäl joskus (yli puoli elämää sitten) ja Weenerissä on tietenkin Eurajoki-weg. Et nii hyvii kavereit ollaa. Taik he ova. Tik tök ;-)
VastaaPoistaJaa SE Weeneri, no ny sää se vast sanos! Ja mää meni jo vaik mitä kuvittelemaha. Hyi olkkon!
Poista