Neitsytmatka

Minkä ikäisenä kuuluu huolehtia itse omista marjoista? 
En ole käynyt marjassa sitten lapsuuden. Senkin jälkeen kun pärjäsi yksin kotona, eikä mehtään enää pakotettu mukaan, olen autuaana, ja ahnaana, nauttinut äitini tarjoamasta marjasadosta. Sieltä niitä on edelleen kuskattu, 400km päästä pakkasesta toiseen.

Viime kesänä otin ensi askeleen aikuisuuteen, ostin ja säilöin omat mansikkani. Vielä en uskaltanut tiedustella paikallisilta marjamehtien koordinaatteja, mutta oloni oli jo hurjan itsenäinen.

Tänä vuonna se sitten tapahtui, lähdin oikeasti marjaan.
Tunsin itseni hyvin kaupunkilaiseksi, uusavuttomaksi jopa. Jännitti. Osaisinko? Saisinko pohjan peittymään? Jos eksyn? Entä jos se on yhtä kurjaa kuin lapsena? Saako kiukutella?

Olin kuullut että koulukunnilla on eroja. Jotkut vannovat käsin poimimisen nimeen, jotta perkaamiseen ei mene erikseen aikaa. Jotkut saalistavat tehokkaammin poimureilla. 

Onko sopivaa rupatella poimimisen ohella? 
Metsän hiljaisuus tuntui rauhoittavalta, joten hermostunut höpinäni hiipui hyvin nopeasti.

Olin onneksi hyvissä käsissä. Hirveä hiki, kärpäsiä suu täynnä, alaselkä hellänä, mutta siellä oli vaan niin mukavaa! Ei tarvinnut heittäytyä mättäälle huutamaan kertaakaan. Vähän teki mieli kiljaista riemusta, mutta yritin näyttää kuuluvani porukkaan, olinhan nyt osa poimuriheimoa. Tästä lähtien heiluttaisin poimuria joka kesä. 

..Ja ehkä jo ensi vuonna siivoan myös marjani itse.