maanantai 26. elokuuta 2013

Löytöjä

Mitä vanhoihin tavaroihin tulee, olen ehdoton materialisti. Syytän geeniperimääni. Lähisuku on aina kerännyt jos jonkinlaisia aarteita (lue: ryjää). Isäni isä kiersi huutokauppoja ja kuolinpesiä tuoden mukanaan vanhoja hellankoukkuja, uuninluukkuja, työkaluja ja muuta tarpeellista. Siellä ne ovat edelleen tallessa vanhempieni varastoissa. Äitini heikkoutena ovat langat ja kirjat, enkä minä saa tarpeekseni vanhoista astioista.

Menneenä viikonloppuna eksyin pitkästä aikaa kirppiksille. (Aina ei uskalla lähteä, sen tietää mitä siitä seuraa.) Astiatutka tuotti jälleen tulosta ja mukaan tarttui myös kauan kaivattu hyväkuntoinen löytö.


Finelin Kesti-kattila Primavera-kuosilla. Herkku mikä herkku.




Lasipurkkeja (tai emalikippoja) ei koskaan voi olla liikaa. Parrakkaalle löytyi tuliaseksi oluslasi. Kotoa löytyykin jo yksi vastaavanlainen. Voisi kerätä koko sarjan, ovat mielestäni harvinaisen tyylikkäitä noin mainoslaseiksi.




Ystävältä saatu vanha silitysrauta sai seuraa hieman moderneimmista söpöläisistä.





Hintalapun liima oli tiukkaakin tiukemmassa, mutta äitiltä saatu konsti tepsi kuin unelma: kynsilakan poistoaine. Liiman tilalle tuli peilin kirkas kiilloitettu pinta, joten käsittelin koko raudan. Taisi tulla jo liiankin kirkas..



Pidän  patinoituneemmasta (lue: ruosteisemmasta) pinnasta.



Elämän suola on elämää nähneet esineet, yksityiskohdat ja kaunis valo.
Hyvää alkanutta viikkoa!











maanantai 19. elokuuta 2013

Omenavarkaissa




Oman sadon kypsymistä odotellessani, pääsin ystävän luo varkaisiin. 
Tarkoituksena oli auttaa häntä sadonkorjuussa, mutta lopputuloksena taisi omiin ämpäreihin eksyä moninkertainen määrä. Mukaan nypittiin myös himoittua tyrniä.
Sateen jälkeen puutarhassa tuoksui raikkaalta ja mehukkaalta.
Mukana oli myös talon pienempi isäntä.


















maanantai 12. elokuuta 2013

Ratsun paluu






Koko kesän olen odottanut yhtä asiaa: pyörällä ajamista. 
Kukkapyörä eli "Kukkis" kärsi karun kohtalon kun hän unohtui kaupan eteen eräänä keväisenä iltana. Kukkiksella on vuosikymmenien taival takanaan. Hän ei pienistä säikähdä, mutta astetta pahemman rengasrikon vuoksi, on ratsu viettänyt aurinkoiset kesäpäivät varikolla.

Nyt hän on entistä ehompi, saanut remontin yhteydessä uuden värinkin pintaan. 
Minä perin Kukkiksen vasta viime vuonna, mutta ratsu on ollut erottamaton osa lapsuuden perhettäni. 
(Kyllä, kiinnymme herkästi esineisiin, kodinkoneisiin ja menopeleihin.)
Aikoinaan vanha Tunturi kulkeutui siskolleni imatralaiselta isotädiltämme. 
Tuolloin rippikouluikäinen tyttö maalasi pyörän lilalla, koristellen sen keltaisin kukin. 
Enää ei koristeita näy, mutta nimi on säilynyt. 


Kun koko kesän joutuu pidättelemään, on joka keväinen pyöräilyinto voimissaan vielä elokuulla. 

Hei viimeiset hellepäivät, kuulaat aamut ja tihkusateet, 

tiältä myö tullaan!













sunnuntai 11. elokuuta 2013

Blommor


En ole koskaan erityisemmin pitänyt kukista.


 Puutarha muuttaa ihmistä monella tapaa.

Tänä kesänä olen opetellut kukkien kieltä.


Keväällä.









Koristekrassi on huolehtinut huonosta kirva- ja etanavuodesta.






Iisoppi on auttanut urakassa ja houkutellut samalla perhosia.



 Tontin pohjoispuolelle syntyi uusi perennapenkki.






Ja vanhatkin penkit saivat uusia asukkaita.








Ystävän puutarhasta löytyi kauniita kuunliljoja.





Piha on kylpenyt illan viimeisessä valossa.








Tammikuussa haaveilin kukkapenkin kokoisesta unikkopellosta, 
mutta näin hurmaavia en osanut odottaa.







 Tuoksuva, herkkä, kaunis, silkin ohut, karvainen..

Voiko olla rakastamatta? 








Terveiset puutarhasta







Ensimmäinen (kokonainen) kesäni puutarhassa alkaa olla lopuillaan. 
Ilmassa on syksyn tuntu.












perjantai 9. elokuuta 2013

Millainen olit? - huhtikuu 2003


Täytän yhdeksäntoista. Moni kaveri saa tänä keväänä lakin päähänsä. Minäkin aloitan kirjoitusurakan englannilla, mutta lakitus on vasta vuoden päästä. Neljän vuoden suunnitelma on ollut minulle hyvä. Olen ehtinyt keskittyä olennaiseen: taideaineisiin, eri proggiksiin, kahviloissa ja baareissa notkumiseen. Lukuaineiden tunneilla minua ei paljoa nähdä, saati kuulla, mutta maskeerausharrastukseni myötä olen usein kulisseissa iltamyöhään.







Asun ystäväni kanssa Herttoniemessä vanhassa talonmiehen asunnossa. Meillä on oma piha ja yhteensä 40m2 ihanassa mökissä, jossa hiippailee harva se yö hiiriä. Mökki on erillään rivitaloista, mikä tarkoittaa ennen kaikkea sitä ettei meillä ole seinänaapureita (!). Kuuntelemme musaa usein myöhään yöhön, keitämme lisää kahvia, istumme rappusilla hesarin jakajaa vastassa mukin ja savukkeen kanssa, hoilottaen kevyitä poppikappaleita tai työväenlauluja. Ystäväni harjoittelee akustista kitaraa. Nukkumaan mennessä yritämme pelotella hiiriä, paukutamme lattiaa kunnes nukahdamme. Vietämme molempien lakkiaiset tuossa mökissä. 

Myös kämppikseni kirjoittaa tuona keväänä. Olen hieman kateellinen, mutta myös tyytyväinen siitä kun minun ei tarvitse vielä tietää miksi isona haluan. Luulen, että valinta on lopullinen. Kysymyksen "Mikä sinusta tulee isona?" oikeampi muotoiluhan on "Mihin suuntaan haluaisit lähteä?". Ei ole kysymys siitä mihin päädyt vaan mistä haluat aloittaa. Elämä pitää huolen siitä, että suunta muuttuu matkan varrella vielä moneen kertaan, halusit tai et.





19-vuotispäivänä napattu kuva