Kaisa - Suomi - sanakirja

* Varoitus! sisältää epäpuhdasta suomenkieltä. Allekirjoittanut ei ole vastuussa luetun ymmärtämisen (epä)onnistumisesta.

Vielä näin kuuden satakuntalaisvuoteni jälkeenkin, en aina tule ymmärretyksi. Puheenparsi on erilaista kuin paikallisilla, ja pääkohdat häipyvät höpötykseni alle. Paikallisessa murteessa, kuten kotikielessäni, on runsaansti ihania, hyvin onomatopoeettisia sanoja, jotka kuvaavat erilaisia arkisia asioita, logiikka on vaan eri. Parrakkaan asuinkumppanini juuret ovat Eorjoel, jossa murre on porilaisiin nähden hyvin raumlaist. Tätä taustaa vasten pärjäsin puolentoista vuodeen työrupeamasta Raumalla verrattain hyvin. Nyt työt ovat siirtyneet Porin murrealueelle ja kielikorva säädetty jälleen hieman eri taajuudelle.

Olen lähtenyt savosta 13 vuotta sitten, joten murrekin on haalistunut valtavasti ja saanut vaikutteita muista murteista. Enää en tiedä mitä kieltä puhun. Yhä viikoittain tulee tilanteita, joissa luulen käyttäväni yleispäteviä suomenkielen sanoja, jotka eivät kuitenkaan kuulijaa tavoita. Usein tulee tarkistettua tilannetta savolaisilta kavereilta, "eikö tämä nyt ou ihan päevän selevä asia??", mutta aika usein vastaus onkin kieltävä. Usein nämä sanat ovatkin lähtöisin omilta vanhemmiltani tai isoäidiltäni, joten voisi kuvitella sanojen olevan savonmurteen vanhempaa polvea, tai mahdollisesti arjentarpeisiin itse kehitettyjä tai matkan varrelta mukaan tarttuneita aarteita.

Useat näistä sanoista ovat minulle erittäin rakkaita ja toivon käyttäväni niitä myös jatkossa. Haluan jakaa nämä suomenkielen herkut kanssanne, ja samalla helpottaa tulevaa, jos näistä muutama sattuu vaikka lipsahtamaan näihin blogin teksteihin. Toivottavasti näistä olisi myös apua niille ihanille ihmisille, joiden kanssa saan arjessa kohdata.

Joku listan sanoista voi olla mielestäsi päivän selvä, jonkun kohalla savolaiset lukijat voivat huokaista minun länssuomalaistuneen täysin. Mää tiiä (=mene tiedä, satakuntalainen saattaa ymmärtää: minä tiedän)! Nämä eivät myöskään ole virallisia suomennoksia vaan käännän nämä omalla perstuntumallani.

Seuraavassa siis lista muutamista suosikeistani sekä viime aikoina arjessa ihmetystä aiheuttaneista helmistä.

rötvätä =sotkea (jotkut porilaiset tarkoittavat tällä laiskottelua)

miihailla =kuljeskella päämäärättömästi

tuppasta = tehdä askareita kotona/tuvassa (kiireettömästi)

juilia =vihlova kipu (verbi)

tiljaantua =liiskaantua, tallaantua

pökästä (karkuun) = pötkiä, mennä nopeasti

kellukka = yleensä kupumainen, isompi maha (lempisanani)

röllykkä = ks. edellinen, koostumus on vaan hieman löysempi

kopra = koura, nyrkki

männä silimä koprassa = mm. katsoa tarkkaan, etsiä, olla väsynyt

huitasta/ huijjauttoo = hoitaa asia nopeasti

kehata = viitsiä

kehtuuttaa= laiskottaa

kasvattaa = kiskottaa, kun venytyttää

liehkasta = riehua, juosta ympäriinsä

muttuuttoo = tätä en osaa suomentaa... esim kun isoa koiraa paijaa/painii sen kanssa..?

nujjuuttoo = painia, painaa toistuvasti

nahistella = riidellä, tapella (ei kovin vakavasti)

hölöhytä = ks. liehkasta

pentu = lapsi (ei vähättelevä vaan rakastava sävy)
vehata (elä kehtoo vehata) = vaiheilla, säätää

jontka = kuoppa, monttu

kupsakka = kuohkea (leipä, vehnänen)

hyölee = tuuhea, hyvinvoiva (esim. viherkasvi)

nilippu = jäinen maanpinta, jään päällä on mielellään vielä vettä, äärimmäisen liukas

hankiainen = kantava lumihangen pinta, satakunnassa hangen kanto, hanken kanto.. (aikoinaan eräs stadilainen ystäväni luuli hankiaisen olevan jokin hyönteinen)

varrittaa/varria (männä varrittaa) = kiivetä, kipittää, kuvaa esimerkiksi hyönteisen tai muun eläimen kulkemista

männä vunnttasta = hieman vaivalloista kulkemista, varsinkin jos on huonot lonkat ja ylipainoa, kulkeminen on väkisin männä vunttasemista

suhauttaa ("Keittee suhautanko kahhvit?") = savon murteessa on ymmärtääkseni hyvin yleistä käyttää "kaksoisverbiä" (kielitieteilijät auttakee, mikä on virallinen nimitys?), ensin tulee pääverbi ja sen perään sana joka kuvaa tekemistä tarkemmin. Tässä tapauksessa suhauttaminen kuvaa sitä, ettei kahvien keittämisessä kestä kauaa/ole vaivaa. Kokemukseni mukaan varsinkin mennä-verbin kaverina kuvausta käytetään usein. Tällaisissa tilanteissa voi myös helposti syntyä uusia murresanoja, jos juuri sen hetkistä tilannetta kuvaavaa sanaa ei ennestään löydy. Kuten aiemmassa murrehirmukirjoituksessani kerroin, on savolaiselle tärkeää saada kuvattua asia just eikä melekein, joten yleiset verbit eivät kertakaikkiaan riitä, ja näin sanojen lisääntyessä juttu kasvaa ja kasvaa, mukaan tulee kaikki sivujuonet sekä kummin kaiman lankomiehen ristiäiset...kuten juuri nyt. Monta monituista rivä kun kuvailla piti vain sanaa suhauttaa. 

Tuplaverbien lista on loputon, mutta yksi lemppari on vielä lisättävä listaan:

kylypee rupsauttoo kuvaa reipasta saunomista.

Isoisäni käytti meistä lapsenlapsista (ja lapsista yleisesti) nimitystä herranlahjat. 

Vaimoaan, eli mummoani hän kutsui arjen sulostuttajaksi.

Mummo nimitti punkkariserkkujani lämpimästi hapsinkakkiaisiksi. Itsekin taisin päästä aikoinaan rastoineni tähän kategoriaan.

Toisilleen sopiva pariskuntaa mummo on kuvannut osuvasti "vakalle kansj' ja lupsaus piälle"

Isäni kielessä painiva vilkas lapsi on "nujuierikka"

Lempi sanontoja ovat myös "ei mopolla mahottomia" sekä "liian paljon hyvveen on ihanoo!"

Voikee hyvin!

Kuten mainittua, satakuntalaisissa murteissakin on oma viehätyksensä

Uusimpia löytöjä

Viime viikolla vietetyn Yrittäjän päivän kunniaksi pääsin vierailemaan kahdessa Ulvilalaisessa yrityksessä Makeassa Elämässä sekä Eilen Designissa. Aivan oikein, Ulvilassa tapahtuu muutakin kuin murhia. Toivottavasti joku päivä paikkakunta on kuuluisa vaikkapa näiden yrittäjänaisten aikaansaannoksista.

Molemmat herkulliset kivijalkaputiikit sijaitseva Friitalan vanhalla nahkatehtaalla, joka toimii tänä päivänä vilkkaana yrityskeskuksena. Molemmissa liikkeissä myydään omistajien kätten jälkiä sekä myös muiden valmistajien tuotteita. 

Makea Elämä on täynnä herkullisia koruja, pussukoita, leluja sekä erilaista sisustustavaraa. Onneksi tiskiltä löytyy myös oikeita karkkeja, koska makeannälkä iskee heti ovelta. 
Itselleni ostin työavaimiini herkullisen nauhan sekä pienen suloisen avaimenperän autonavaimille. Kummilapsille bongasin monet joululahjaideat, jotka täytyy tilipäivän tullen käydä poimimassa talteen. 

Eilen Design olikin hieman tuttu jo verkkokauppansa puolelta, ja olin ehtinyt jo hullaantua sieltä saapuneesta mekostani, joka toimii niin kotelomekkona kuin tunikanakin. 
Nyt valikoimiin oli tullut i h a n i a takkeja, joita en voinut millään vastustaa. Tosiasiahan oli että myös tarvitsin (!) uuden syystakin... 
Omistajan mukaan kyseistä kangasta oli riittänyt ainostastaan tähän takkiin, joten ei tosissaan pelkoa, että vastaavanlainen kävelisi kadulla vastaan. Plussaa täytyy antaa myös laajasta kokovalikoimasta sekä vaatteiden mallista, joka sopii myös meille "lehtevämmille" naisille. Takin hihansuissa on pitkät resorit, jotka lämmittävät tässä ennen lapaskautta, eikä hihat voi näin olla myöskään liian lyhyet. Lisäksi ilmettä antaa pieneksi hiipaksi jäävä huppu, tuomatta kuitenkaan takkiin erityisempää haltialookia. 
Hinta ei ollut paha, varsinkaan kun maksaoi käsin kierrätysmateriaaleista tehdystä uniikista takista, kannattaen samalla paikallista pienyrittäjää. Yrittäjän päivän kunniaksi sain lisäksi vielä -20% alennuksen. 
Eilenissä on laaja valikoima myös lasten vaatteita ja muita tuotteita. Hyllystä löytyy myös mm. PaaPii Designin ja Småfolkin tuotteita.

Mukaan oli tulossa myös muutama otos vaatteista kokonaisuudessaan sekä mainitsemastani avainnauhasta, mutta blogger käänsi kuvat mystisesti nurin. 
Suosittelen lämpimästi piipahdusta verkkokauppaan ja paikan päälle, jotta voi hypistellä vastaavia ihanuuksia tarkemmin.

Viikonlopun väkräilyjä

Niin sanottu takaeteisemme* on hieman ankea. Valkoisilla tyhjillä seinillä on ainoastaan entisen naulakon kiinnitysruuvit sekä sähkötaulu. Kattovalona tuo inhottavien plafondien jäävuoren huippu, ihanan ysäri haitarivalaisin. Siinä ei puoleen vuoteen ole ollut lamppuakaan. On onneksi nätinpi ilman valoa. Nurkkaa koristaa punainen pinnatuoli, joka sointuu hyvin raidallisen räsymaton kanssa, mutta ei niilläkään ihmeitä tehdä.

*) Takaeteinen on talon alkuperäinen eteinen, jonka kautta edelleenkin kuljetaan ylä- ja alakerran rappuihin sekä vessaan. Edelliset omistajat rakensivat pihan puoleiselle ovelle kuistin, mikä siitä lähtien on toiminut pääsisäänkäyntinä. Takaeteinen on läpikulku paikka, jossa ei niinkään oleilla, mutta useita kertoja päivässä ohi kulkiessaan tympääntyy sen olemattomasta ilmeestä.

Olen haaveillut seinään Tapettitalon myymää 70-luvun Kukot -tapettia, mutta saamattomuuteni on voittanut tähän asti. Tapetti veisi sopivasti huomiot sähkötaulun ankeudesta, ollen samalla kujeileva, mutta levollinen. Aina kun päätän tilata kukot, mietin miten yläkerran makuuhuoneen pintaremontti on e d e l l e e n kesken. Kunhan saadaan se valmiiksi, niin sitten.. Remontin valmistuttua edessä tulee olemaa todella pitkä lista suunnitteilla olevista projekteista. Olen ahkera suunnittelija, mutta toteutus on ihan eri tarina..

Tänään takaeteisen muuttumisleikki pyörähti joka tapauksessa käyntiin keksittyäni kivan idean plafondin tilalle. Kaikki tarvikkeet löytyivätkin jo valmiina kesken jääneiden, toteutumattomien tai valmiiden projektien yli jääneistä romppeista. (Ja hyvä niin, koska jos valmisteluissa kestää tuhottoman kauan, laskee into lehmän hännän lailla ja keskeneräinen projekti voi jäädä niille sijoilleen hävettävän pitkäksi aikaa.)

Mikäs sen mukavampi, väkräillä letkeä lauantaipäivä, kissa ja kahvikuppi seurana.

Varsinkin kun lopputuloksesta tuli mieleinen.

Nyt vessaan mennessä nousee kasvoille onnellinen virne, 

kun silmiin osuu kepeä itsetehty valaisin.

Hyvää viikonloppua!

Koukussa

Molemmat sukuni ovat täynnä käsityöimmeisiä. Pienen ikäni olen ihmetellyt, mihin nuo geenit ovat kohdallani piiloutuneet. Aiemman ammattini myötä huomasin kuitenkin haluni tehdä käsillä, materiaalina ei vain ollut lanka, puu tai metalli vaan hiukset. 

Äiti opetti meitä virkkaamaan ja neulomaan varmaan jo ennen kouluikää. Muistiin on jäänyt eräs tuokio parisängyn laidalta, kun harjoittelimme ketjusilmukoiden tekoa. Ystävyyteni virkkukoukun kanssa ei alkanut lämmöllä.

Viime talvena tartuin kuitenkin koukkuun Katja Rinkisen 'Sormustin ja sorkkarauta'-kirjan innnoittamana ja aloin tehdä matonkuteista koreja. Materiaali oli sopivan ronskia ja innostuin tekemään myös pienen maton vessaan. Kierrätysmateriaalien hyödyntäminen sai houkuteltua minut antamaan koukulle uuden mahdollisuusen. En minä edelleenkään jatkuvasti ole väkertämässä, mutta ajoittainen himo näprätä tulee usein tyydytettyä, eikä kynnystä tarttua koukkuun enää ole.

Keväällä virkkuukoukku vaihtui välillä puikkoihin. Ensimmäisenä neulontaprojektina aloin vaatimattomasti tehdä isoa ruudullista torkkupeittoa. Lienee sanomattakin selvää, että peitto on edelleenkin hieman vaiheessa..
Alimmassa kuvassa näkyvästä harmaasta Huurre-langasta syntyy toivottavasti elämäni ensimmäinen pipo. Ohjetta ei suoranaisesti ole, koska en löytänyt juuri haluamaani mallia, mutta yhdistelen eri ohjeita. Katsotaan tuleeko tälläkertaa valmista. 

Uusimmassa Novita-lehdessä oli erilainen ohje kahvallisesta korista. Tähän mennessä olin tehnyt lähinnä erikokoisia lieriön mallisia koreja. Halusin korista pinnaltaan sileämmän, joten materiaalina toimi Novitan Tuubi-ontelokude. Tein korin isomman mallin mukaisesti, mutta taisi jäädä silti liian pieneksi keskeneräisille projekteille..