Blommor

En ole koskaan erityisemmin pitänyt kukista.

 Puutarha muuttaa ihmistä monella tapaa.

Tänä kesänä olen opetellut kukkien kieltä.


Keväällä.

Koristekrassi on huolehtinut huonosta kirva- ja etanavuodesta.

Iisoppi on auttanut urakassa ja houkutellut samalla perhosia.

 Tontin pohjoispuolelle syntyi uusi perennapenkki.

Ja vanhatkin penkit saivat uusia asukkaita.

Ystävän puutarhasta löytyi kauniita kuunliljoja.

Piha on kylpenyt illan viimeisessä valossa.

Tammikuussa haaveilin kukkapenkin kokoisesta unikkopellosta, 
mutta näin hurmaavia en osanut odottaa.

 Tuoksuva, herkkä, kaunis, silkin ohut, karvainen..

Voiko olla rakastamatta?