Täytän yhdeksäntoista. Moni kaveri saa tänä keväänä lakin päähänsä. Minäkin aloitan kirjoitusurakan englannilla, mutta lakitus on vasta vuoden päästä. Neljän vuoden suunnitelma on ollut minulle hyvä. Olen ehtinyt keskittyä olennaiseen: taideaineisiin, eri proggiksiin, kahviloissa ja baareissa notkumiseen. Lukuaineiden tunneilla minua ei paljoa nähdä, saati kuulla, mutta maskeerausharrastukseni myötä olen usein kulisseissa iltamyöhään.
Asun ystäväni kanssa Herttoniemessä vanhassa talonmiehen asunnossa. Meillä on oma piha ja yhteensä 40m2 ihanassa mökissä, jossa hiippailee harva se yö hiiriä. Mökki on erillään rivitaloista, mikä tarkoittaa ennen kaikkea sitä ettei meillä ole seinänaapureita (!). Kuuntelemme musaa usein myöhään yöhön, keitämme lisää kahvia, istumme rappusilla hesarin jakajaa vastassa mukin ja savukkeen kanssa, hoilottaen kevyitä poppikappaleita tai työväenlauluja. Ystäväni harjoittelee akustista kitaraa. Nukkumaan mennessä yritämme pelotella hiiriä, paukutamme lattiaa kunnes nukahdamme. Vietämme molempien lakkiaiset tuossa mökissä.
Myös kämppikseni kirjoittaa tuona keväänä. Olen hieman kateellinen, mutta myös tyytyväinen siitä kun minun ei tarvitse vielä tietää miksi isona haluan. Luulen, että valinta on lopullinen. Kysymyksen "Mikä sinusta tulee isona?" oikeampi muotoiluhan on "Mihin suuntaan haluaisit lähteä?". Ei ole kysymys siitä mihin päädyt vaan mistä haluat aloittaa. Elämä pitää huolen siitä, että suunta muuttuu matkan varrella vielä moneen kertaan, halusit tai et.
 |
| 19-vuotispäivänä napattu kuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrohan..