Koko kesän olen odottanut yhtä asiaa: pyörällä ajamista.
Kukkapyörä eli "Kukkis" kärsi karun kohtalon kun hän unohtui kaupan eteen eräänä keväisenä iltana. Kukkiksella on vuosikymmenien taival takanaan. Hän ei pienistä säikähdä, mutta astetta pahemman rengasrikon vuoksi, on ratsu viettänyt aurinkoiset kesäpäivät varikolla.
Nyt hän on entistä ehompi, saanut remontin yhteydessä uuden värinkin pintaan.
Minä perin Kukkiksen vasta viime vuonna, mutta ratsu on ollut erottamaton osa lapsuuden perhettäni.
(Kyllä, kiinnymme herkästi esineisiin, kodinkoneisiin ja menopeleihin.)
Aikoinaan vanha Tunturi kulkeutui siskolleni imatralaiselta isotädiltämme.
Tuolloin rippikouluikäinen tyttö maalasi pyörän lilalla, koristellen sen keltaisin kukin.
Enää ei koristeita näy, mutta nimi on säilynyt.
Kun koko kesän joutuu pidättelemään, on joka keväinen pyöräilyinto voimissaan vielä elokuulla.
Hei viimeiset hellepäivät, kuulaat aamut ja tihkusateet,
tiältä myö tullaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrohan..