Löytöjä

Mitä vanhoihin tavaroihin tulee, olen ehdoton materialisti. Syytän geeniperimääni. Lähisuku on aina kerännyt jos jonkinlaisia aarteita (lue: ryjää). Isäni isä kiersi huutokauppoja ja kuolinpesiä tuoden mukanaan vanhoja hellankoukkuja, uuninluukkuja, työkaluja ja muuta tarpeellista. Siellä ne ovat edelleen tallessa vanhempieni varastoissa. Äitini heikkoutena ovat langat ja kirjat, enkä minä saa tarpeekseni vanhoista astioista.

Menneenä viikonloppuna eksyin pitkästä aikaa kirppiksille. (Aina ei uskalla lähteä, sen tietää mitä siitä seuraa.) Astiatutka tuotti jälleen tulosta ja mukaan tarttui myös kauan kaivattu hyväkuntoinen löytö.

Finelin Kesti-kattila Primavera-kuosilla. Herkku mikä herkku.

Lasipurkkeja (tai emalikippoja) ei koskaan voi olla liikaa. Parrakkaalle löytyi tuliaseksi oluslasi. Kotoa löytyykin jo yksi vastaavanlainen. Voisi kerätä koko sarjan, ovat mielestäni harvinaisen tyylikkäitä noin mainoslaseiksi.

Ystävältä saatu vanha silitysrauta sai seuraa hieman moderneimmista söpöläisistä.

Hintalapun liima oli tiukkaakin tiukemmassa, mutta äitiltä saatu konsti tepsi kuin unelma: kynsilakan poistoaine. Liiman tilalle tuli peilin kirkas kiilloitettu pinta, joten käsittelin koko raudan. Taisi tulla jo liiankin kirkas..

Pidän  patinoituneemmasta (lue: ruosteisemmasta) pinnasta.

Elämän suola on elämää nähneet esineet, yksityiskohdat ja kaunis valo.

Hyvää alkanutta viikkoa!