Molemmat sukuni ovat täynnä käsityöimmeisiä. Pienen ikäni olen ihmetellyt, mihin nuo geenit ovat kohdallani piiloutuneet. Aiemman ammattini myötä huomasin kuitenkin haluni tehdä käsillä, materiaalina ei vain ollut lanka, puu tai metalli vaan hiukset.
Äiti opetti meitä virkkaamaan ja neulomaan varmaan jo ennen kouluikää. Muistiin on jäänyt eräs tuokio parisängyn laidalta, kun harjoittelimme ketjusilmukoiden tekoa. Ystävyyteni virkkukoukun kanssa ei alkanut lämmöllä.
Viime talvena tartuin kuitenkin koukkuun Katja Rinkisen 'Sormustin ja sorkkarauta'-kirjan innnoittamana ja aloin tehdä matonkuteista koreja. Materiaali oli sopivan ronskia ja innostuin tekemään myös pienen maton vessaan. Kierrätysmateriaalien hyödyntäminen sai houkuteltua minut antamaan koukulle uuden mahdollisuusen. En minä edelleenkään jatkuvasti ole väkertämässä, mutta ajoittainen himo näprätä tulee usein tyydytettyä, eikä kynnystä tarttua koukkuun enää ole.
Alimmassa kuvassa näkyvästä harmaasta Huurre-langasta syntyy toivottavasti elämäni ensimmäinen pipo. Ohjetta ei suoranaisesti ole, koska en löytänyt juuri haluamaani mallia, mutta yhdistelen eri ohjeita. Katsotaan tuleeko tälläkertaa valmista.
Uusimmassa Novita-lehdessä oli erilainen ohje kahvallisesta korista. Tähän mennessä olin tehnyt lähinnä erikokoisia lieriön mallisia koreja. Halusin korista pinnaltaan sileämmän, joten materiaalina toimi Novitan Tuubi-ontelokude. Tein korin isomman mallin mukaisesti, mutta taisi jäädä silti liian pieneksi keskeneräisille projekteille..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrohan..