Kaisa - Suomi - sanakirja

* Varoitus! sisältää epäpuhdasta suomenkieltä. Allekirjoittanut ei ole vastuussa luetun ymmärtämisen (epä)onnistumisesta.

Vielä näin kuuden satakuntalaisvuoteni jälkeenkin, en aina tule ymmärretyksi. Puheenparsi on erilaista kuin paikallisilla, ja pääkohdat häipyvät höpötykseni alle. Paikallisessa murteessa, kuten kotikielessäni, on runsaansti ihania, hyvin onomatopoeettisia sanoja, jotka kuvaavat erilaisia arkisia asioita, logiikka on vaan eri. Parrakkaan asuinkumppanini juuret ovat Eorjoel, jossa murre on porilaisiin nähden hyvin raumlaist. Tätä taustaa vasten pärjäsin puolentoista vuodeen työrupeamasta Raumalla verrattain hyvin. Nyt työt ovat siirtyneet Porin murrealueelle ja kielikorva säädetty jälleen hieman eri taajuudelle.

Olen lähtenyt savosta 13 vuotta sitten, joten murrekin on haalistunut valtavasti ja saanut vaikutteita muista murteista. Enää en tiedä mitä kieltä puhun. Yhä viikoittain tulee tilanteita, joissa luulen käyttäväni yleispäteviä suomenkielen sanoja, jotka eivät kuitenkaan kuulijaa tavoita. Usein tulee tarkistettua tilannetta savolaisilta kavereilta, "eikö tämä nyt ou ihan päevän selevä asia??", mutta aika usein vastaus onkin kieltävä. Usein nämä sanat ovatkin lähtöisin omilta vanhemmiltani tai isoäidiltäni, joten voisi kuvitella sanojen olevan savonmurteen vanhempaa polvea, tai mahdollisesti arjentarpeisiin itse kehitettyjä tai matkan varrelta mukaan tarttuneita aarteita.

Useat näistä sanoista ovat minulle erittäin rakkaita ja toivon käyttäväni niitä myös jatkossa. Haluan jakaa nämä suomenkielen herkut kanssanne, ja samalla helpottaa tulevaa, jos näistä muutama sattuu vaikka lipsahtamaan näihin blogin teksteihin. Toivottavasti näistä olisi myös apua niille ihanille ihmisille, joiden kanssa saan arjessa kohdata.

Joku listan sanoista voi olla mielestäsi päivän selvä, jonkun kohalla savolaiset lukijat voivat huokaista minun länssuomalaistuneen täysin. Mää tiiä (=mene tiedä, satakuntalainen saattaa ymmärtää: minä tiedän)! Nämä eivät myöskään ole virallisia suomennoksia vaan käännän nämä omalla perstuntumallani.

Seuraavassa siis lista muutamista suosikeistani sekä viime aikoina arjessa ihmetystä aiheuttaneista helmistä.

rötvätä =sotkea (jotkut porilaiset tarkoittavat tällä laiskottelua)

miihailla =kuljeskella päämäärättömästi

tuppasta = tehdä askareita kotona/tuvassa (kiireettömästi)

juilia =vihlova kipu (verbi)

tiljaantua =liiskaantua, tallaantua

pökästä (karkuun) = pötkiä, mennä nopeasti

kellukka = yleensä kupumainen, isompi maha (lempisanani)

röllykkä = ks. edellinen, koostumus on vaan hieman löysempi

kopra = koura, nyrkki

männä silimä koprassa = mm. katsoa tarkkaan, etsiä, olla väsynyt

huitasta/ huijjauttoo = hoitaa asia nopeasti

kehata = viitsiä

kehtuuttaa= laiskottaa

kasvattaa = kiskottaa, kun venytyttää

liehkasta = riehua, juosta ympäriinsä

muttuuttoo = tätä en osaa suomentaa... esim kun isoa koiraa paijaa/painii sen kanssa..?

nujjuuttoo = painia, painaa toistuvasti

nahistella = riidellä, tapella (ei kovin vakavasti)

hölöhytä = ks. liehkasta

pentu = lapsi (ei vähättelevä vaan rakastava sävy)
vehata (elä kehtoo vehata) = vaiheilla, säätää

jontka = kuoppa, monttu

kupsakka = kuohkea (leipä, vehnänen)

hyölee = tuuhea, hyvinvoiva (esim. viherkasvi)

nilippu = jäinen maanpinta, jään päällä on mielellään vielä vettä, äärimmäisen liukas

hankiainen = kantava lumihangen pinta, satakunnassa hangen kanto, hanken kanto.. (aikoinaan eräs stadilainen ystäväni luuli hankiaisen olevan jokin hyönteinen)

varrittaa/varria (männä varrittaa) = kiivetä, kipittää, kuvaa esimerkiksi hyönteisen tai muun eläimen kulkemista

männä vunnttasta = hieman vaivalloista kulkemista, varsinkin jos on huonot lonkat ja ylipainoa, kulkeminen on väkisin männä vunttasemista

suhauttaa ("Keittee suhautanko kahhvit?") = savon murteessa on ymmärtääkseni hyvin yleistä käyttää "kaksoisverbiä" (kielitieteilijät auttakee, mikä on virallinen nimitys?), ensin tulee pääverbi ja sen perään sana joka kuvaa tekemistä tarkemmin. Tässä tapauksessa suhauttaminen kuvaa sitä, ettei kahvien keittämisessä kestä kauaa/ole vaivaa. Kokemukseni mukaan varsinkin mennä-verbin kaverina kuvausta käytetään usein. Tällaisissa tilanteissa voi myös helposti syntyä uusia murresanoja, jos juuri sen hetkistä tilannetta kuvaavaa sanaa ei ennestään löydy. Kuten aiemmassa murrehirmukirjoituksessani kerroin, on savolaiselle tärkeää saada kuvattua asia just eikä melekein, joten yleiset verbit eivät kertakaikkiaan riitä, ja näin sanojen lisääntyessä juttu kasvaa ja kasvaa, mukaan tulee kaikki sivujuonet sekä kummin kaiman lankomiehen ristiäiset...kuten juuri nyt. Monta monituista rivä kun kuvailla piti vain sanaa suhauttaa. 

Tuplaverbien lista on loputon, mutta yksi lemppari on vielä lisättävä listaan:

kylypee rupsauttoo kuvaa reipasta saunomista.

Isoisäni käytti meistä lapsenlapsista (ja lapsista yleisesti) nimitystä herranlahjat. 

Vaimoaan, eli mummoani hän kutsui arjen sulostuttajaksi.

Mummo nimitti punkkariserkkujani lämpimästi hapsinkakkiaisiksi. Itsekin taisin päästä aikoinaan rastoineni tähän kategoriaan.

Toisilleen sopiva pariskuntaa mummo on kuvannut osuvasti "vakalle kansj' ja lupsaus piälle"

Isäni kielessä painiva vilkas lapsi on "nujuierikka"

Lempi sanontoja ovat myös "ei mopolla mahottomia" sekä "liian paljon hyvveen on ihanoo!"

Voikee hyvin!

Kuten mainittua, satakuntalaisissa murteissakin on oma viehätyksensä