Löytöjä

Mitä vanhoihin tavaroihin tulee, olen ehdoton materialisti. Syytän geeniperimääni. Lähisuku on aina kerännyt jos jonkinlaisia aarteita (lue: ryjää). Isäni isä kiersi huutokauppoja ja kuolinpesiä tuoden mukanaan vanhoja hellankoukkuja, uuninluukkuja, työkaluja ja muuta tarpeellista. Siellä ne ovat edelleen tallessa vanhempieni varastoissa. Äitini heikkoutena ovat langat ja kirjat, enkä minä saa tarpeekseni vanhoista astioista.

Menneenä viikonloppuna eksyin pitkästä aikaa kirppiksille. (Aina ei uskalla lähteä, sen tietää mitä siitä seuraa.) Astiatutka tuotti jälleen tulosta ja mukaan tarttui myös kauan kaivattu hyväkuntoinen löytö.

Finelin Kesti-kattila Primavera-kuosilla. Herkku mikä herkku.

Lasipurkkeja (tai emalikippoja) ei koskaan voi olla liikaa. Parrakkaalle löytyi tuliaseksi oluslasi. Kotoa löytyykin jo yksi vastaavanlainen. Voisi kerätä koko sarjan, ovat mielestäni harvinaisen tyylikkäitä noin mainoslaseiksi.

Ystävältä saatu vanha silitysrauta sai seuraa hieman moderneimmista söpöläisistä.

Hintalapun liima oli tiukkaakin tiukemmassa, mutta äitiltä saatu konsti tepsi kuin unelma: kynsilakan poistoaine. Liiman tilalle tuli peilin kirkas kiilloitettu pinta, joten käsittelin koko raudan. Taisi tulla jo liiankin kirkas..

Pidän  patinoituneemmasta (lue: ruosteisemmasta) pinnasta.

Elämän suola on elämää nähneet esineet, yksityiskohdat ja kaunis valo.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Omenavarkaissa

Oman sadon kypsymistä odotellessani, pääsin ystävän luo varkaisiin. 

Tarkoituksena oli auttaa häntä sadonkorjuussa, mutta lopputuloksena taisi omiin ämpäreihin eksyä moninkertainen määrä. Mukaan nypittiin myös himoittua tyrniä.

Sateen jälkeen puutarhassa tuoksui raikkaalta ja mehukkaalta.

Mukana oli myös talon pienempi isäntä.

Ratsun paluu

Koko kesän olen odottanut yhtä asiaa: pyörällä ajamista. 

Kukkapyörä eli "Kukkis" kärsi karun kohtalon kun hän unohtui kaupan eteen eräänä keväisenä iltana. Kukkiksella on vuosikymmenien taival takanaan. Hän ei pienistä säikähdä, mutta astetta pahemman rengasrikon vuoksi, on ratsu viettänyt aurinkoiset kesäpäivät varikolla.

Nyt hän on entistä ehompi, saanut remontin yhteydessä uuden värinkin pintaan. 

Minä perin Kukkiksen vasta viime vuonna, mutta ratsu on ollut erottamaton osa lapsuuden perhettäni. 

(Kyllä, kiinnymme herkästi esineisiin, kodinkoneisiin ja menopeleihin.)

Aikoinaan vanha Tunturi kulkeutui siskolleni imatralaiselta isotädiltämme. 

Tuolloin rippikouluikäinen tyttö maalasi pyörän lilalla, koristellen sen keltaisin kukin. 

Enää ei koristeita näy, mutta nimi on säilynyt. 

Kun koko kesän joutuu pidättelemään, on joka keväinen pyöräilyinto voimissaan vielä elokuulla. 

Hei viimeiset hellepäivät, kuulaat aamut ja tihkusateet, 

tiältä myö tullaan!

Blommor

En ole koskaan erityisemmin pitänyt kukista.

 Puutarha muuttaa ihmistä monella tapaa.

Tänä kesänä olen opetellut kukkien kieltä.


Keväällä.

Koristekrassi on huolehtinut huonosta kirva- ja etanavuodesta.

Iisoppi on auttanut urakassa ja houkutellut samalla perhosia.

 Tontin pohjoispuolelle syntyi uusi perennapenkki.

Ja vanhatkin penkit saivat uusia asukkaita.

Ystävän puutarhasta löytyi kauniita kuunliljoja.

Piha on kylpenyt illan viimeisessä valossa.

Tammikuussa haaveilin kukkapenkin kokoisesta unikkopellosta, 
mutta näin hurmaavia en osanut odottaa.

 Tuoksuva, herkkä, kaunis, silkin ohut, karvainen..

Voiko olla rakastamatta? 

Terveiset puutarhasta

Ensimmäinen (kokonainen) kesäni puutarhassa alkaa olla lopuillaan. 

Ilmassa on syksyn tuntu.

Millainen olit? - huhtikuu 2003

Täytän yhdeksäntoista. Moni kaveri saa tänä keväänä lakin päähänsä. Minäkin aloitan kirjoitusurakan englannilla, mutta lakitus on vasta vuoden päästä. Neljän vuoden suunnitelma on ollut minulle hyvä. Olen ehtinyt keskittyä olennaiseen: taideaineisiin, eri proggiksiin, kahviloissa ja baareissa notkumiseen. Lukuaineiden tunneilla minua ei paljoa nähdä, saati kuulla, mutta maskeerausharrastukseni myötä olen usein kulisseissa iltamyöhään.

Asun ystäväni kanssa Herttoniemessä vanhassa talonmiehen asunnossa. Meillä on oma piha ja yhteensä 40m2 ihanassa mökissä, jossa hiippailee harva se yö hiiriä. Mökki on erillään rivitaloista, mikä tarkoittaa ennen kaikkea sitä ettei meillä ole seinänaapureita (!). Kuuntelemme musaa usein myöhään yöhön, keitämme lisää kahvia, istumme rappusilla hesarin jakajaa vastassa mukin ja savukkeen kanssa, hoilottaen kevyitä poppikappaleita tai työväenlauluja. Ystäväni harjoittelee akustista kitaraa. Nukkumaan mennessä yritämme pelotella hiiriä, paukutamme lattiaa kunnes nukahdamme. Vietämme molempien lakkiaiset tuossa mökissä. 

Myös kämppikseni kirjoittaa tuona keväänä. Olen hieman kateellinen, mutta myös tyytyväinen siitä kun minun ei tarvitse vielä tietää miksi isona haluan. Luulen, että valinta on lopullinen. Kysymyksen "Mikä sinusta tulee isona?" oikeampi muotoiluhan on "Mihin suuntaan haluaisit lähteä?". Ei ole kysymys siitä mihin päädyt vaan mistä haluat aloittaa. Elämä pitää huolen siitä, että suunta muuttuu matkan varrella vielä moneen kertaan, halusit tai et.

19-vuotispäivänä napattu kuva

Millainen olit? - elokuu 1999

Puutalobabyn haastamana ja lukuisien osallistujien innoittamana lähdin kaivelemaan vanhoja. Haasteena on muistella omaa olemista elokuussa 1999, huhtikuussa 2003, maaliskuussa 2009 sekä 18.9.2009 ja 17.7.2010.

Ja taas nähtiin ettei mitään kannata heittää pois! Sain viime talvena viimein siivottua lukuisat muistojen- ja rojujen laatikot ja heitin tällöin kaikki vanhat kalenterit pois. 

No nythän niitä olisi heti tarvittu! Onneksi löytyi hemaisevia valokuvia, päiväkirjatekstejä ja paljon muistoja. Koitetaanpa koostaa niistä muutamia, jotka jollain mittapuulla kestävät päivän valoa, jollain ei.

Elokuu 1999

Olen viime kuussa päässyt ripille. Uskon asiat ovat mietityttäneet minua jo pitkään. Teini-ikäisenä idealistina tunnen itseni tekopyhäksi, koska konfirmoiduin vaikka aikomukseni on erota kirkosta. Halusin sen maastopyörän lahjaksi.. Ihastumiset ovat totaalisia ja kohteet vaihtuvat aika nopealla tahdilla. 

Rippikuva 1999

Isosisko muuttaa opiskelemaan Lahteen, joten saan vihdoin oman huoneen, jossa on ovi. Sen saa kiinni! Olohuoneeseen tehdyn sopen jälkeen siskon huone tuntuu joskus jopa autiolta, mutta juma miten hyvin voi huudattaa stereoita. Sisko ei ottanut niitä mukaansa. Kirjava sekoitus eri musatyylejä soi fiiliksestä riippuen: CMX, Tupac Shakur, Ricky Martin, Korn, Alanis Morissette... On outoa kun sisko ei ole kotona.

Silloin tällöin varastan pannuhuoneesta äitin röökejä. Salakuljetan niitä sukan varressa kun menemme kavereiden kanssa kartsalle (siis kylänraitille). Poltamme poskareita metsässä, ellei kaikki tupakat ole matkalla katkenneet. Joku on saanut ostettua koko askillisen punaista ällämmää.

Käyn siskon luona Lahessa. Kaupunki tuntuu isolta, ihanalta..opistolla on kaikennäköistä porukkaa..en jaksa odottaa, että pääsisin itse opiskelemaan! Käymme katsomassa Notting Hillin. Eyes wide shut ei ole vielä ensi-illassa, mutta julisteita näkyy jo. Ostan elämäni ensimmäiset stringit, joissa lukee takana 1999 ja edessä millenium. Hopeisin kirjaimin, tietty.

Viimeinen vuosi peruskoulua käynnistyy ja loppukiri alkaa. Mun on päästävä sinne Kallioon!

Harrastan edelleen streetjazz- ja modernia tanssia. Aloitan jazz-tanssitunnit.

Jatkan toista vuotta harrastajateatteriryhmässä, jossa tänä vuonna kirjoitetaan näytelmä ryhmän voimin itse. Mukaan tulee kaksi maailman cooleinta tyttöä. Ne asuu kaupungissa ja ne on punkkareita. En uskalla sanoa heille sanaakaan. Toisesta heistä tulee rakkain ystäväni, jonka kanssa kuljemme rinnakkain edelleen.

Tukka kasvaa syksyn mittaan muutamia senttejä, blondaan sen ja alan tupeerata päivittäin.

Limp Bizkitin basistilla on makee look niitten musavideossa. Otan maskeerauksesta vaikutteita luokkakuvaan. Pitkällisen vääntämisen jälkeen porukat on taipumassa ja saan ehkä ottaa rastat ensi kesänä. Alan säästää niitä varten rahaa ja toivon että tukka ehtii kasvaa.

Ysin luokkakuvasta